Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. lokakuuta 2014

Lattiasuoja syöttötuolin alle

Ensimmäinen syöttötuolin alla ollut lattiasuoja, suorakaistale käsittelemätöntä vahakangasta, on tullut tiensä päähän. Reunat olivat repeilleet ja vahakankaan nurjalta puolelta tarttui valkoista nukkaa ruokapöydän alla olevaan villamattoon. 

Joku voisi kysyä, että kuka hullu pitää mattoa ruokapöydän alla lapsiperheessä. Meiltä se matto kuitenkin löytyy ruokapöydän alta erinäisistä syistä, joten sen suojaamiselle on tarvetta. 
 



Edellisestä oppineena ostin tuplasti tarvitsemani määrän vahakangasta. Taitoin nurjat puolet vastakkain, ompelin reunat kiinni ja lopuksi huolittelin reunat vielä mustalla vinokanttinauhalla. Nyt ei pitäisi reunojen rispata tai tarvitse tuskastua polyesterin nukkaan alla olevassa matossa. 

Lattiasuojan teki ihan hetkessä (20 min) ja materiaalitkin olivat melko huokeita (vahakangas €5.90/m). Kokoa lattiasuojalla on 1,00 x 1,40 m, joka on ainakin meillä todettu ihan riittäväksi suoja-alaksi. 

tiistai 30. syyskuuta 2014

Omenapuu

Lastenhuoneen puu on saanut uuden syksyisemmän ulkonäön kun äitini tekemät huopaomenat vihdoin koristavat sen 'oksia'. Ihan kaikki omenat eivät näissä kuvissa vielä näy, koska en ole ehtinyt käymään rautakaupassa hakemassa lisää kiinnityskoukkuja puuhun.


Puusta löytyy punaisia, keltaisia sekä vihreitä omenia


Omenoissa on söpöt pienet huopalehdet ja tummanruskeasta askartelupunoksesta tehdyt omenankannat 


Omenat ovat kuuluneet muussakin muodossa alkusyksyyni, sillä keittiössä on tuoksunut viime aikoina niin omenapiirakka kuin kauraomenapaistos, jotka on tietysti nautittu itsetehdyn omenamehun kanssa.  

maanantai 15. syyskuuta 2014

Pinnatuolin uusi elämä

Ostin kierrätyskeskuksesta kauniin mallisen puisen pinnatuolin samalla reissulla, jolla bongasin viiden euron leikkikehän (tässä leikkikehän kunnostuksesta lisää). Tuolin kunnostus on edistynyt melkoisen hitaasti, kiitos kroonisen ajanpuutteen, mutta toissa viikolla sain sen vihdoin valmiiksi.

Ostettaessa tuoli oli väriltään kellertävän valkoinen, siinä oli reippaanlaisesti kaikenlaisia pinttyneitä tahroja ja maali on lohkeillut monesta kohtaa. Lommoja tuolista löytyi myös jonkin verran, mutta lommot vaikuttivat pinnallisilta ja arvelin niiden katoavan hiomisen yhteydessä. Rakenteellisesti tuoli oli kuitenkin ehjä ja vankkaa tekoa, joten ostin sen melko huokeaan €15 hintaan.




Hiomakoneeen avulla homma eteni melko kivuttomasti ja poistin kokonaan päällimäisen kellertävän maalikerroksen, jonka alta paljastui vielä hieman puhtaampi valkoinen maali. En poistanut kaikkea maalia ihan kokonaan. Pidättäydyin poistamaan kellertävän maalikerroksen ja tasoittamaan lommot ja pinttyneet liat pois. Tämän jälkeen laitoin noin kahdesta kolmeen uutta maali kerrosta pintaan pensselillä ja annoin kuivua.



Lopputulos on mielestäni varsin siisti ja tuoli on ollut jo kovassa käytössä. Laitoin sen eteiseen, jossa on ollut jo pidenpään tarvetta istuinpaikalle kenkiä pukiessa (lapselle). Koska eteisessä on meneillään ulko-oven maalaus ja melkoinen kaaos, kuvat on napsittu lastenhuoneessa.




Olen todella tyytyväinen tähän hankintaan, tuoli kun tuli todella tarpeeseen. Melkein harmittaa etten ostanut näitä useampia - tarjolla oli nimittäin kolme samanlaista. On ne kierrätyskeskukset mahtavia paikkoja. 

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Retro vauvanpeite

Sain äidiltäni suloisen vauvan / lapsen retropeitteen. Ekensin peite on alunperin peräisin tädiltäni ja on luultavasti joskus 70-luvulla ollut jollakin serkuistani käytössä.


Metsäaiheisessa peitteessä on sammakoita, etanoita, siilejä, pupuja ja kärpässieniä. Se on mielestäni aivan mielettömän ihana, ja juuri siksi sitä ei sujauteta pussilakanaan piiloon vaan jätän sen esille aitiopaikalle. Tällä hetkellä peite roikkuu pinnasängyn päädyssä olevalta tangolla, mutta hamassa tulevaisuudessa peite voisi päätyä vaikka lasten keinutuolin reunalle. Eräs tulevista projekteissa (lastenhuoneen osalta siis) on oman vanhan punaisen lastenkeinutuolini maalaus valkoiseksi tai joksikin muuksi kivaksi väriksi.


torstai 26. kesäkuuta 2014

Lepakot

Juhannuksen aikaan pistäydyn kotipuolessa erään sisustusliikkeen yläkerrassa, jossa myydään vanhaa tavaraa. Vanhan talon yläkerta on melkoinen aarreaitta ja siellä saisi helposti kulutettua niin useampia tunteja kuin useampia satoja eurojakin.

Pysyin tällä kertaa (mielestäni) kohtuudessa ja ostin vain vanhan lepakko-aiheisen opetustaulun lasten huoneeseen, sekä retrohenkisen viltin terassille näitä kylmiä kesäiltoja varten.



Opetustaulu on loistokunnossa ja sopii mielestäni mainiosti lastenhuoneen värimaailmaan. Taulun alareunaan on kirjoitettu 'Yölepakot' hennolla, kaunokirjoituksella - tosi söpöä! Tässä pari lähikuvaa, josta saa paremman kuvan taulun kunnosta.



Taulu päätyi valkoiseksi maalatulle seinälle huoneen ainoan tapettiseinän viereen.



** Alkuperäistä tekstiä ja kuvia on muokattu, koska sähläsin kuvien jossain vaiheessa ja kadotin kuvani kaikista blogiteksteistä.  Alkuperäisen postauksen lepakkotaulun kuvat olin ottanut kännykkäkameralla, eikä niitä enää löydy mistään. Tässä siis uudet!



torstai 19. kesäkuuta 2014

Puutarhassa

Ostin askarteluliikkeestä liitutaulutikkuja ja miniliitutauluja kasvimaalle. Minusta ne siemenpussihässäkät ja valmiiden taimien mukana tulleet muovi-info-tikut (mitkä lie?) eivät olleet kovin kauniita, joten jotain piti keksiä. Näin vastaavanlaisia jossain toisessa blogissa, jota seuraan. En tietenkään tähän hätään muista missä, mutta näitähän taitaa olla esillä kuin sieniä sateella, joten onko sillä niin väliäkään. Toinen kiva vaihtoehto mielestäni olisi ollut pyöreät, litteät luonnonkivet, joihin voisi tussilla kirjoittaa kasvien nimet.






 Askarteluksi tätä ei voi väittää, kun ostaa valmiit tikut ja vaan kirjoittaa niihin kasvien nimet, mutta jotain itse tehtyä näissäkin kuvissa esiintyy - nimittäin puinen kasvilaatikko. Se on tehty jämälaudasta (kierrätystä!) terassin nurkkaan vesipisteen lähelle.


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Erilaisia käsitöitä

Kotona on ahkerasti remontoitu viime viikkoina - saunaa nimittäin. Suunnittelua lukuunottamatta, pienillä kätösilläni ei ole osaa eikä arpaa tämän komeuden luomisessa, mutta tämä käsityönä tehty sauna on sen verran hieno, että halusin jakaa sen teidän kanssanne.


tiistai 30. maaliskuuta 2010

L-shapes and MDF

I'm planning a compact, functional and stylish work space solution for my one bedroom apartment. I have decided to dedicate the bedroom for rest and set the work space in my open plan living/dining room. I wish to blend the work aspect into rest of interior design, so traditional computer desk is out of question. Rest of the furniture in my living room is white, besides the black sofa, which is why I have settled on black or white work surface.

Yritän ideoida kaksiooni pientä, toimivaa ja tyylikästä työpiste ratkaisua. Olen päättänyt pyhittää makuuhuoneen levolle ja sijoittaa työpisteen avoimeen olo-ja ruokailuhuone tilaan. En etsi perinteistä tietokonepöytä ratkaisua vaan haluan soluttaa työpisteen muuhun sisustukseen. Olohuoneen muut kalusteet ovat lähinnä valkoista, mustaa sohvaa lukuunottamatta, joten olen päätynyt joko kokonaan valkoiseen tai mustaan työtasoon.


Left Muurame white L-shaped worksurface. Right Valanti' gloss black 'Lähellä' desk
Vasemmalla Muuramen valkoinen L-työtaso. Oikealla Valantin musta korkeakiiltoinen työpöytä.

Left Muurame white L-shaped work surface. Right white high gloss Ligne-Roset desk
Vasemmalla Muuramen valkoinen L-työtaso. Oikealla valkoinen  korkeakiiltoinen Ligne-Roset työpöytä.
Left black Ikea Best Burs desk for two. Right white Ikea Jonas desk with L-shaped side table.
Vasemmalla musta Ikean Bestå Burs työpöytä kahdelle. Oikealla Ikean Jonas työpöytä erillisellä L-sivutasolla.

Ligne-Roset's white desk and Ikea's black desk for two are ideal in terms of design, but are just too large for this space. Valanti's 'Lähellä'-line's desk is delightfully simple and available in different sizes, making it ideal purchase. Valanti's desk also has two drawers which provide additional storage. Muurame's glossy white L-shaped surface is a classic piece which is also available in different sizes. On the other hand, I could have mydesk made to order guaranteeing a perfect  fit.  Since I'm not much of a carpenter I have no idea if it is even possible to purchase gloss painted slabs of wood and construct one - but one can always plan. Design program T.i.l.a. on the Finnish MTV3 channel (not the music television!) had a great idea of using only the L-shaped side table of the Ikea's 'Jonas'-desk, thus achieving perfectly proportional work area solution for a smaller space.

Ligne-Rosetin valkoinen työpöytä kaapistolla sekä Ikean korkeakiiltoinen työpöytä kahdelle ovat tyyllilisesti kohdallaan, mutta liian isoja kyseiseen tilaan. Valantin 'Lähellä'-sarjan työpöytä on ihastuttavan yksinkertainen ja saatavilla eri kokoisina. Työpöydän vetolaatikoille löytyisi myös varmasti käyttöä. Muuramen korkeakiiltoinen valkoinen L-taso klassikko on myös saatavana eri kokoisina, joista tuo kapeampi malli sopisi mukavasti olohuoneeseeni. Jäin tässä pohtimaan, että työtason voisi myös teettää omien mittojen mukaan ja saada täten varmasti oman asuntoon sopivan ratkaisu. Kirvesmiehen tietotaitoni ovat olemattomat enkä pikaisella surffauksella kyennyt selvittämään voiko korkeakiiltomaalilla maalattua täyspuu tai MDF-levyä ostaa jostain metri tavarana. Ainahan voi kuitenkin suunnitella. MTV3:n T.i.l.a. ohjelmassa käytettiin Ikean Jonas työpöydästä ainoastaan L-muotoinen sivutaso, jolla ratkaistiin fiksusti pienemmän tilan työtilavaatimukset. Ei hassumpi ratkaisu.



tiistai 27. lokakuuta 2009

Beading Library


I mentioned on the earlier post that I have found a lot of great information and instructions to beading in the internet. Since most of my money disappeared to the various online beading shops I tried to source my instructions from the free available media.

In the very beginning I purchased few books on beading techniques which proved very useful way to learn to basics. But after learning the basics I felt that most of the books available repeated the same instructions with very little variance. As a consequence my physical beading library is relatively small and the only recent additions to it include Jean Campbell's 'The Art of Beaded Beads'.