Kuutisen vuotta sitten istuin ensimmäisen kerran keittiön pöydän ääressä edessäni rasia mustia siemenhelmiä ja veljen pilkkilaatikosta nyysittyä siimaa. Minulla oli selkeä visio siitä mitä halusin, mutta ei hajuakaan miten se toteuttaa. Muutamia lattialta keräiltyjä kaulakoruja myöhemmin google löysi minulle oikotien koru onneen -
Helmetti. Kokoontumispaikka helmiin hurahtaneille ihmisille, jotka kysyivät ja neuvoivat, kertoivat ja opastivat. Voi sitä oppimisen määrää, kannustusta ja inspiraatiota, jota Helmetistä sain.
Erilaisten elämän muutosten myötä koruilu jäi hieman taka-alalle ja sen vuoksi foorumilla käynti muuttui vähemmän aktiviiseksi. Olen tässä reilun vuoden päivät sivusilmällä seurannut taas Helmetin menoa, mutta vaikka koruilu aktiviteettini on noussut huimasti ei foorumi aktiivisuus ole kokenut samanlaista heräämistä. Syitä passiivisuuteni on monia (mm. koruharrastuksen siirtyminen blogeihin, uuden oppimushalujeni vähentyminen), mutta odottamattomin näistä oli se ikävä fiilis mikä minulle on viime käynneistäni jäänyt.
Tänään olin menossa innolla selaamaan ostokset ja ilmoitukset osastoa kun törmäsin '
Ahdistaako ylihinnoitelu' ketjuun. Ajattelin ketjun sisältävän rakentavaa keskustelua (ex-kirppari) osaston hinnoittelusta ja mahdollisesti hieman vinkkejä myyjiltä ja ostajilta siihen millä hinnoin tavara menee parhaiten kaupaksi. Ei olisi arvaus voinut mennä enemmän metsään. Ketju sisälsikin aikamoisen pläjäyksen itseään toistavaa minä-itse-kaikki-tietävää kotkotusta ja ilkeitä sivalluksia.
Noh, kukin tavallaan. Kummastelen vain itsekseni täällä mitä
Helmettiläisille oikein tapahtui? Nostan hattua foorumin ylläpidon ja etenkin perustajan kärsivällisyydelle ja kiitän teitä vanhoja helmihulluja siitä korvaamattomasta avusta ja inspiraatiosta, jota olen teiltä saannut. Kunnioitan teidän ponnistelujanne sen eteen, että myös uusimmat helmiin hurahtaneet löytävät tarvitsemansa neuvot ja kannustuksen. Harmi vain, että joudutte tarjoilemaan ne nykyään marinan ja kiukuttelun kera.
